Murroksen aika – Sijoitusvuosi 2022
Viimeiset vuodet ovat olleet pidemmässä historiallisessa kontekstissa poikkeuksellista aikaa sijoitusmarkkinoilla. Vuoden 2008 finanssikriisi oli lähtölaukaus uudenlaiselle toimintaympäristölle, jolle ominaiset trendit ovat ainoastaan vahvistuneet eurokriisissä 2011 ja edelleen koronakriisin alkuaikoina vuonna 2020.
Olemme tottuneet keskuspankkien poikkeuksellisen kevyeen rahapolitiikkaan, oli sitten kyse koroista, joilla liikepankeille myönnetään lyhytaikaista rahoitusta tai sitten suorista arvopaperihankinnoista jälkimarkkinoilta. Olemme myös tottuneet hitaampaan talouskasvuun ja hyvin alhaiseen inflaatioon. Tämä siitäkin huolimatta, että talousjärjestelmässä liikkeellä olevan rahan määrä on ollut jatkuvassa kasvussa suhteessa kansatuotteeseen. Monetaristit on ajettu nurkkaan viimeisen vuosikymmenen aikana.
Jälkikäteen on helppo todeta, että sijoittajan näkökulmasta ajanjakso on ollut poikkeuksellisen suotuisa. Omaisuusluokittain ja lajeittain vähänkään hajautetulla portfoliolla on ollut vaikea hävitä rahaa. Korot ovat laskeneet (joukkolainojen hinnat nousseet) samanaikaisesti kun osakemarkkinat ovat kallistuneet.
Samalla on syntynyt ihan uusi sukupolvi nuorempia sijoittajia, jotka ovat eläneet ainoastaan 0-korkojen ympäristössä. Sijoituskohteiden vertailu perinteisillä tuleviin kassavirtoihin perustuvilla malleilla on menettänyt merkitystään, koska diskonttokorkojen pohjana olevat riskittömät korot on runnottu etenkin euroalueella, ei-markkinaehtoisesti, pakkaselle keskuspankkien toimesta. Riskisijoitusten korkeat hinnat voidaan helposti perustella ja vastaavasti argumentoida niiden ylivertaisuus vähänkään riskittömämpiin verrokkeihin nähden. Edellinen ehkäpä osaltaan selittää Kryptovaluuttojen ja ”Meme” -osakkeiden suosiota sekä joidenkin tappiollisten yritysten korkeita valuaatioita.
Epävarmuus ja epärationaalisuus kasvaa yleensä aina vallitsevien trendien taittuessa. Sijoitusmarkkinoilla tästä seuraa aiempaa suurempia ja nopeampia hintaliikkeitä, usein alaspäin, ainakin väliaikaisesti.
Koronakriisin alkuaikoina vuonna 2020 edellä mainitut makrotalouden trendit voimistuivat, kun finanssi- ja eurokriisin aikaan rakennetut työkalut otettiin uudestaan käyttöön pikavauhtia. Sekä raha- että finanssipolitiikkaa kevennettiin rajusti, historian oppeja ammentaen, talouskriisin hillitsemiseksi. Ilmassa oli lopun alkua.
Vuoden 2020 jälkipuoliskolla ja viime vuoden aikana toimintaympäristössä on vihdoin nähtävissä muutoksen merkkejä.
Talouskasvu on elpynyt koronavuoden pohjilta trendikasvua nopeammaksi ja inflaatiovauhti on kiihtynyt merkittävästi. Edellisten lisäksi yhteiskunnassa on otettu massiivinen loikka eteenpäin erilaisten työntekoa tehostavien apuvälineiden hyödyntämisessä, sekä kysyntä- että tarjontapuolella. Onkin todennäköistä, että tämä vihdoin heijastuu länsimaiden tuottavuustilastoihin tulevien vuosien aikana.
Keskuspankit ovat jo asteittain aloittaneet rahapolitiikkansa kiristämisen. Arvopapereiden osto-ohjelmia on pienennetty ja ensimmäiset koronnostot on jo melko selväsanaisesti viestitty markkinoille. Pidemmät markkinakorot ovat myös kääntyneet nousuun ja ylittäneet koronakriisin alkua edeltäneet tasot sekä Yhdysvalloissa, että Euroopassa. Tasot ovat toki edelleen poikkeuksellisen alhaalla, mutta muutoksen suunnalla on lyhyemmällä aikavälillä suurempi merkitys.
Inflaatio säilyy todennäköisesti useamman kuukauden kysymysmerkkinä ja aiheuttaa hämmennystä markkinoilla. Nousussa on edelleen paljon kyse koronarajoituksista seuranneista tarjontapuolen tekijöistä, mutta toki myös nopea kokonaiskysynnän elpyminen ja energian hintojen nousu ruokkii hintapaineita.
Markkinakorkojen melko maltillinen liike inflaation kiihtymiseen suhteutettuna kertoo osaltaan, että sijoittajat näkevät inflaation ja myös keskuspankkien viestimän rahapolitiikan kiristymisen vielä väliaikaisena ilmiönä. Tässä on juuri se haaste. Niin kauan kuin kissa-hiiri leikki jatkuu markkinoiden odotusten, toteutuneiden inflaatiolukujen ja keskuspankkien viestinnän välillä, sijoitusmarkkinoiden volatiliteetti pysyy todennäköisesti korkealla. Tämä on ymmärrettävää, koska leikki liittyy viime vuosikymmenen tärkeimpiin trendeihin ja niiden jatkumiseen.
On todennäköistä, että kuluvan vuoden aikana löydetään uusi konsensus markkinatoimijoiden välillä. Tämä voi vihdoin tarkoittaa korkeampaa inflaatiota, nousevia markkinakorkoja, mutta myös kohtuullisen hyvänä jatkuvaa talouskasvua, investointikysynnän nousua sekä tuottavuuden kasvua.
Edellä mainittu ympäristö on yleensä oikein hyvä riskisijoitusten, kuten osakemarkkinoiden näkökulmasta, mutta tie uuteen ympäristöön ei ole suoraviivainen ja matkalla kannattaa varautua jälleen vauhtiin, vaarallisiin tilanteisiin ja korkeampaan markkinavolatiliteettin.
Samu Lang
Allokaatiojohtaja