Onko ruotsalaisten sijoitusinto avain vaurastumiseen?
Ruotsalaiset ovat selvästi suomalaisia varakkaampia. Yleensä syyksi esitetään ruotsalaisten kotitalouksien suurempaa sijoitusintoa esimerkiksi osakkeisiin. Varallisuuseron juuret ovat kuitenkin kansantalouden kilpailukyvyssä, eikä kotitalouksien sijoittamisinnossa.
Ruotsalaiset voittavat suomalaiset nettovarallisuudessa
Ruotsalaisen aikuisen raportoitu nettovarallisuus kaksi kertaa suurempi kuin suomalaisen. Sveitsiläinen pankki Credit Suissen vuosittaisessa Global Wealth raportissa vertaillaan aikuisten nettovarallisuutta (varat veloilla vähennettynä) eri maissa. Viime vuoden kesäkuussa julkaistun raportin mukaan suomalaisen aikuisen keskimääräsinen nettovarallisuus vuonna 2020 oli 167 700 dollaria kun ruotsalaisen aikuisen nettovarallisuus oli 336 000 dollaria.
Suomessa ja Ruotsissa kansatalouden kirjanpidolliset käytänteet eroavat toisistaan ja tämä selittääkin osan erosta. Suomessa satojen miljardien eurojen eläkesäästöt, joita hoitaa esimerkiksi Ilmarinen ja Varma, kirjataan julkisen sektorin alle. Ruotsissa käytäntö on toinen, koska eläkesäästöt kirjataan kotitaloussektoriin, eli tavallisten kuluttajien ”omaisuudeksi”. Tämä ei kutenkaan muuta suurta kuvaa, eli sitä että ruotsalaiset ovat selvästi vauraampia.
Sijoitukset vain pieni osa koko varallisuudesta
Kansalaisten sijoittamisinnolla ei kuitenkaan näitä varallisuuseroja voida selittää. Koko varallisuudestaan suomalaiset kotitaloudet ovat sijoittaneet osakkeisiin ja rahastoihin keskimäärin 8,9 % ja ruotsalaiset 12,7 %. Ero on selkeä, mutta osuus koko omaisuudesta on sen verran pieni, ettei se riitä selittämään näin suurta eroa varallisuuksissa.
Suurin ero löytyy talouksien kilpailukyvyistä
Maiden kansainvälisen kilpailukyvyn keskeinen mittari on vaihtotase. Se mittaa mm. tuotteiden ja palveluiden viennin ja tuonnin erotusta. Jos erotus on positiivinen, virtaa maahan enemmän rahaa ulkomailta, kuin mitä maasta virtaa ulkomaille. Eli maa vaurastuu vaihtotaseen ollessa positiivinen.
Tässä kansantalouden keskeisessä mittarissa piilee myös suurin ero Ruotsin ja Suomen välillä. Viime vuonna Ruotsin vaihtotase oli 27 miljardia euroa ylijäämäinen, Suomen ollessa vain 2 miljardia euroa ylijäämäinen. Pidemmän ajan vertailu osoittaa huomattavan eron maiden välillä. Vuosina 2011-2020 Ruotsin vaihtotase oli keskimäärin 4,3 % ylijäämäinen ja Suomen vastaavasti 1,2 % alijäämäinen suhteutettuna bruttokansantuotteeseen, eli kansantalouden kokoon.
Ruotsiin virtaa siis enemmän rahaa ulkomailta paremman kilpailukyvyn ansiosta. Tämä raha kanavoituu kotitalouksille/aikuisille eli reittejä pitkin. Näitä ovat esimerkiksi yritysten paremmat mahdollisuudet palkata työntekijöitä tai jakaa tulosta omistajille voitonjakona. Osa varoista kasvattaa tätä kautta ruotsalaisten aikuisten/kotitalouksien omaisuutta.
Sijoitusten parempi allokointi kasvattaisi omaisuutta
Omaisuuden parempi allokointi tuottamattomista kohteista kuten talletuksista tuottavampiin kohteisiin esimerkiksi osakkeisiin auttaisi kasvattamaan suomalaisten varallisuutta. Tämäkään tuskin riittäisi kuromaan kiinni yksityishenkilöiden varallisuuseroja Ruotsin ja Suomen välillä. Vaan siihen vaadittaisiin laajempia, koko kansatalouden kilpailukykyä edistäviä uudistuksia.
